Yhtiön hallituksella on lainsäädännön mukaan erittäin kattava velvoite valvoa yhtiön toimintoja – velvoite on olennaisesti laajempi kuin hallituksen jäsenet usein uskovatkaan. Valvonnan kohteena on koko yhtiön toiminta, oli sitten kyse lainsäädännön ja muiden säännösten noudattamisesta, toiminnan tehokkuudesta ja taloudellisuudesta tai riskeistä ja riskien ottamisesta.
Säästöpankkikriisi 90-luvulla toi dramaattisella tavalla esiin väärinymmärryksen hallituksen velvollisuuksista. Vastuuhenkilöiden, samoin kuin monien muiden asiaa sivusta seuranneiden, oli vaikea ymmärtää, että toimesta, jonka korvauksena sai pienen kokouspalkkion ja pullakahvit, voisi seurata kymmenien miljoonien (markkojen) korvausvaatimukset. Sen sijaan lainsäädännön osalta asia oli täysin yksiselitteinen, sitä vaan ei ymmärretty koska aikaisempia merkittäviä oikeustapauksia ei ollut olemassa.
Tilanne on 90-luvusta olennaisesti parantunut. Hallitukset kiinnittävät aikaisempaa enemmän huomiota omaan valvontavelvollisuuteensa ja ainakin vastuuvakuutukset on saatettu kuntoon. Edelleen on kuitenkin olennaisesti parannettavaa.
Tapahtuneissa epäonnistumisissa yritysten hallituksissa herää usein paniikkireaktio. Syntynyt vahinko pitää saada jonkun toisen syyksi; toimiva johto tai jopa tilintarkastajat saatetaan kaivaa syntipukiksi. Jälkikäteisen keskinäisen syyttelyn sijasta paljon hedelmällisempää olisi laittaa asiat kuntoon etukäteen.
Erinomainen tapa hallitukselle on luoda oman valvontavelvollisuutensa tueksi luoda asiamukainen sisäisen tarkastuksen funktio. Osaava ja riippumaton, hallituksen (tai käytännössä tarkastusvaliokunnan) alaisuudessa toimiva sisäinen tarkastus tuottaa parhaimmillaan oleellista ja hyödyllistä tietoa yrityksen toiminnoista ja riskeistä. Hallituksen ja johdon riskiarvioista lähtevä tarkastustoiminta antaa hallitukselle oikein toteutettuna objektiivista kuvaa yrityksen riskialueiden kehityksestä ja parhaimmillaan auttaa yritystä joko välttämään tai ainakin varautumaan keskeisiin riskeihin.
Amerikkalaisesta business-maailmasta poiketen Suomessa ei ole tapana käsitellä kaikkia epäonnistumisia oikeudessa. Hallituksen valvontavelvollisuutta ja sen laiminlyöntejä koskevia oikeudenkäyntejä ei (joka on vaan positiivinen asia meille) tulevaisuudessa varmaan nähdä merkittävää määrää. Tästä huolimatta, erityisesti osakkeenomistajien ja yrityksen etua ajatellen, ainakin julkisesti noteerattujen yhtiöiden ja niiden hallitusten tulisi päivittää käsityksensä omasta valvontavelvollisuudestaan, varmistaa valvonnan riittävyys ja katsoa, että valvonnan apuna oleva sisäinen tarkastus on osaava, oikein resursoitu ja oikeisiin riskeihin keskittyvä.
– Eero Suomela